HELKY HELMIKUU

Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;

näen lunta oksilla koivujen,

ja vihreät kuuset myöskin saa

vitivalkoista peittoa kannattaa.

On talvinen aamu, on helmikuu,

 metsän taakse on painunut täysikuu

mi valojuovina loisti hangella yön

pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.

Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen

nyt aistin luonnon, sen kauneuden.

Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,

on levossa kevääseen tulevaan.

Nautin valosta auringon, ihaillen

miten tuhannet timantit hohtaen

hangen pinnalla auringon säteistä saa

tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.

Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!

Siihen toinen jo vastaa kujertaen.

Pian metsässä monta on laulajaa,

ja tiedän, ne kevättä ennustaa!

TULE LEMPEÄ TUULI

Puut tykkylumiset paikallaan

ovat kauan jo joutuneet odottamaan,

että saapuisi lempeä lounatuuli

mi kuusien hiljaisen kuiskinan kuuli.

Se hellästi puistaisi oksilta lunta

niin, että riemuita voisi jo luomakunta.

Se kevään tuloon uskoa loisi

ja auringon säteiden antaa voisi

myös lämmittää pikkuista höyhenpintaa,

pieniä jalkoja, nokka ja rintaa

jossa uinuu jo toive tulosta kesän,

munien, poikasten, salaisen pesän.

On metsä hiljainen, vaiti aivan,
se kesti kylmyyden, pakkasen vaivan.
Säteet ensinnä keväisen auringon
läpi oksiston lumisen tuikkineet on.
Nyt leppoisaa tuulta ja huminaa sen;
pois jäykästä kahleesta lumien.

Tule lempeä tuuli!

LÄHTÖ

Kädenjälkesi ovenkahvassa, porraspuussa ikävän narahdus.
Hartioittesi ääriviivat pihakuusten tummuutta vasten.
Sataa. Pisarat loitontavat hahmosi näkyvistäni.

Pyyhin kyyneleitä silmistäni ja poskipäiltäni.
Tajuan lähtösi lopullisuuden ja se tuntuu
kipuna jäsenissäni eikä vain sydämessä.

Sade lakkaa vähitellen. Kirkastuu.
Auringon säteen valokaari pöydän pinnalla.
Sumuinen sade, omia kyyneleitäni.
Elämä jatkuu.  Lämmitä, oi aurinko!

PIKKUKOIRULIN AAMUHETKI

Oi haukotus lämmin - ja suloinen!
Huomenta Simomme pikkuinen!
Näit unta, kun murisit peiton alla?
Vaiko tavoitit pupua taivasalla?




Herää jo, on päivä aurinkoinen
ja kupissas herkkua aikamoinen
annos aamupalaksi koirulin oman.
Syliin kaapata tahdon sut, pienen ja soman.

HÄRKÄVIIKOT

Näin jätimme taas taakse joulun.
On lapset alkaneet koulun -
ja härkäviikot alkaa aikuisilla.

Miten onkaan  taikaa  lumisilla
pihateillä,   onhan aikaa meillä
vanhoilla jo hissutella hiljaa, varoen
ja väistää petollisen liukkauden.


Tervetullut lumivaippa valkoinen!
Ei haittaa, vaikka pieni pakkanen
nipistelee nenänpäätä, peukaloita.


Eikä meidän vuodenvaihteluita voita 
ikikesän aurinkoinen maa.
Ihanaa, kun lunta tupruttaa!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Runohuiskaisu uuden vuoden aattona:

Uusi tulla tupsahtaa, vanha silloin mennä saa!
Näin käy aina elämässä,  hätäkö siis meillä tässä.
Ulos lentää joulukuusi, tervetullut vuosi uusi!


Menestystä tulevalle vuodelle ja kiitos kuluneesta.
Anja, Jussi ja Simo

TULE JOULU KULTAINEN

Tää on taas yks vanhan valitusvirsi joka oli jäädä joulukiireiden alle. On riimiharjoitusta vaan...

Ei mitään synny, on järki jäässä!
Vain tyhjiä sanoja, tyhjyys päässä.
On mieli ja tunteet niin matalalla
kuin kynnysmattona oven alla.
Sen huomaa minusta  tänään juuri,
mutt´ hinku ois runoihin mulla suuri.
Vaan synny ei säkeitä, riimit ei rimmaa,
en stämmistä kiinni saa, mikähän spinnaa?

En siltikään surra  saa  päiviä näitä
kun  hiljalleen yksinäin "polttelen  jäitä".
Kun aurinko taivaalle nousee mielen,
se herkistää aivot ja sulattaa kielen.
Jo alkaa värssyjä hiljakseen tulla,
ja sykkiä runojen suoni taas mulla.
Kun hiljakseen istuu paikallaan hetken,
taas tehdä voi runojen maailmaan retken.

Kuin lapsi mä oottelen joulun tulla.
On kuusi ja kynttilät valmiina mulla.
On lahjoja kääritty lapsille monta,
on sukkia, suklaata verratonta.
Ja yllätys kaikille varmaankin on
tuo kirjamme, ponnistus uskomaton.
Sen hellästi sujautan konttiin pukin.
Ja tonttuset hiipivät villaisin sukin....

Tule joulu kultainen
soi kaupoissa tauotta sävel sen.
On mielessä taustalla lapsuuden joulut
kun pirtissä kuusi ja päättyivät koulut.
Oli kinkut ja laatikot, lipeäkalaa,
ja joku aikuinen aina poistui salaa...
Miten pukki kolkutti tullen tupaan.
Eikä ilman lahjoja jäänyt kukaan.

Voisko tunnelman takaisin lapsuuden joulun
vieläkin muistaa läpi elämänkoulun.
Lie parasta lopettaa lätinät tähän!
No saahan vanhakin muistella vähän
niitä kulta-aikoja lapsuuden oman,
niin vaatimattoman, huolettoman.
Tule joulu vanha ja kultainen.
Sinut takaisin haluan, tunnen sen.