PANNULAPPUJA

Sain lahjaksi uudet pannulaput,
ne entiset alkoivat olla jo "kaput",
vaan luulin, ett toppless-tyttöjen rintaan
nää kupit sopivat! Mihinkään hintaan
en enää vaihtaisi lappuja näitä.
Ei polta kämmentä, sormenpäitä
kun näillä kupeilla kuumaan tarttuu.
Nyt toivoisin, että ne lisää karttuu
ja mökille myöskin oivat saisin!

Materialisti! Näin miettein maisin
nyt rustaan runoa riimiksi asti.
On nuppini tyhjää tyhjempi, lasti
on kaadettu sekaan kerkkien keiton.
Nyt parasta painua alle on peiton
ja kerätä uusia aiheita runoon.
Jos kylmiltään alkaa riimejä punoon
sen tietää itsekin varmasti aivan,
ei onnistu, tuskinpa maksaa vaivan.

Siis parasta suuta on suppuun laittaa -
ja läppärin kansi jo kiinni taittaa!!
Jospa huomenna aukeisi paremmin sanat.
Nyt mennään ja ollaan kuin Ellun kanat
silmät ymmyrkäisinä puuhista päivän,
ja annetaan hiipiä unien häivän
kun kerätään voimia päivään uuteen.
Nukutaan ainakin aamukuuteen!!!

Tästä tuli taas lätinärunonen!
Kunhan laskettelin....
Kuvassa kevään pikkusydän.

KEVÄÄLLE

Rinne täynnä keltaisia kukkasia näin,
leskenlehdet katselevat aurinkoa päin!

Vaikka kylmää vielä maa
kukat ylös kurkottaa
kevätpäivään ilon tuoden,
hyvänmielen meille suoden.

Tervetullut, leskenlehti!
Vihdoin kevät tänne ehti!

MÖKINRAKENTAJAT

Juhannuksena 2010 Korppisen rannalla Saviniemessä.

Nyt ne valmiiks saunan sai! Kylpivätkin, tottakai!
Huomenna, jos särkee pää, - tai jos vähän yskittää -
kiuas uusi kaiken syy. Mutta senkin hyväksyy
istuttuaan lauteet uudet, oman saunan ihanuudet!

Huomenna, jos Luoja suo, värin lattia saa tuo!
Hellan hormi vetää kyllä, pelti auki hellan yllä.
Kunhan pappa seinät sutii telalla myös, ettei hutiin
lennä kallis pinoteksi. Mistäs pappa telan keksi?

Jo kuuluu jostakin narinaa? Siis lopetellaan jo tarinaa,
ei ääneen viitsi lukea tätä, tää tavallista on lätinätä.
Jos silti tahdot tämän lukea, muista ottaa tuolista tukea.
Telkusta jalkapallopeliä, ulkona lämmintä juhannuskeliä!

Uuden saunamökin ensimmäisen saunaillan muistoksi
riimitteli anja-mummi

MURUSEMME

Siristä silmiäsi! Kevät!

                      Näetkö nuo pienet silmut?

                      Aivan aluillaan olevat?

                      Niistä versoo uusi elämä,

                      tulevaisuus, mahdollisuus.

                      Entä pirstaleiksi hajonnut

rakkautemme, pienet muruset?

                      Nekö pitäisi talteen kerätä?

                      Niistäkö yritän rakentaa

yhteisen elämämme jatkon?

                      Mahdoton tehtävä? Niin ovat

                      pieninä rippeinä, palasina

                      tallottu lattian rakoon.

                      Mutta versoohan silmuistakin

                      uudet lehdet ja  kukkiva oksa.

                      Miksi ihmiselle on niin vaikeaa?

Anteeksi antaa. Molemmin puolin.

                      

Lähellä, poissa

Unessani, alitajunnan sokkeloista nouset näkyviin.
Päivisin häivähdyksinä, kuin ohimennen, muistelen sinua.
Kuinka voisinkaan unohtaa. Kuinka päästää irti?
Miten  lähtösi tuntuukaan kipeältä sydämessäni,
vielä nyt, vuosien jälkeen. Avoimet haavat.

Ymmärrän, etten ole yksin tämän kaipuuni kanssa.
Muistot, kuin vangittuna siihen kipuun,
jota toivottomuudessani tunsin,
kykenemättömänä  muita lohduttamaan.
Käsivarsia tarvitsevana, anovana, itkevänä.

Etsin sinua vieraista kasvoista. Muistelen piirteitäsi.

Häivähdystä hymystäsi silloin, kun kaikki oli hyvin.

Alakuloa silmistäsi, kun kipuusi ei lievitystä löytynyt.

Tuskaasi, kun vein sinua turhiksi jääneisiin tutkimuksiin.

Iäti kannan sinua mieleni sopukoissa. Loputtomiin.

Ja kuitenkin. Päivien ratas jatkaa pyörimistään,
elämän virta vie eteenpäin. Vuodenajat vaihtuu.
Silti lunta ei sada kipeän muiston päälle, siitä ei nouse
keväisin valkovuokkojen puhdas, hohtava kukkameri.
Sammalmatto voi peittää alleen, mutta ei anna unohtaa.

OODI

Jos kävelet sateessa vierellä mun, niin uskallan kauemmas mennä.

Enkä pelkää, että mä vilustun, enkä pyrstöllenikään lennä!

Pidä  käsikädessä minut niin, etten sinusta kauaksi kulje,

Olen varjosi alla ja lähelläs,  eikä  toiset mua syliinsä sulje.

Jos kävelet sateessa vierellä mun, en kastu, vaan ilossa matkaan.

Ole tukena, turvana kerallain, niin on helpompi taivalta jatkaa.

Pidä tiukasti otteessas elämääni, sen kokonaan sinulle annan,

tuon eteesi kaikkeni, aarteeni, ne yksin sinulle kannan.

Jospa elämän kanssasi jakaa saan, en luovuta sinusta  koskaan.

Pidän huolta sinusta päivittäin,  me emme uppoa loskaan.

Me potkimme roskat tieltämme pois, kun kuljemme polkua kaksin,

ja ellemme jaksakaan  taivaltaa, voimme ottaa yhteisen taksin!!! 

HANURIRISTEILY

Edessä on meillä matka,

matka pieni ja mukava

haitareita kuuntelemaan 

kilpailuja katsastamaan.

Pitkin maata matkustajat

saapuvat Turun satamaan

noustaksensa nopeasti
samaan laivaan lastautumaan

laivan kannelle kavuten

merelle mekastelemaan
kilpailuja katsomahan

seuraamaan sulosävelet.

Siell on haitarit hajalla

laivan laajoilla aloilla:

soitto kiirii niin somasti,

kilpailevat keskenänsä

hopeisesta haitarista

kurtusta kultahäkistä.

Tanssittavat taitavasti

viisut, viehkeimmät sävelet

sormillansa soudattavat

sorealla soitollansa

meille toisille iloksi.

Soittavat semifinaalin

keskikesän koitoksihin

Ikaalisten ilopitoihin

missä taidot punnitahan

mestariksi merkitähän

paras heistä palkinnolla

harmonikoista hopeisen

kultaisista kaikkein kuuluin.

Ilo on itse mukana olla

seurata semifinaalit

seurassa samansukuisten
harmonikan harrastajain.

Jamit jatkuvat iloiset,

kansa kulkee käytävillä,

nostaa kaulaansa koholle

kajauttaa kauniit laulut.

Mukana on monet miehet

kurtut kauniit kainalossa

laulannassa laatuisassa

soitossa surusävyssä.