Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

lauantai 13. elokuuta 2016

ELOKUU 2016

Tuuli ujeltaa - on tainnut tulla syys.
Se aallot nostattaa ja mieleen ikävyys
jo hiipii salaa. On kesä ohi siis,
vain muisto mieleen palaa. 














Sade pieksää järven pintaa. Maksetaanko
nyt siis hintaa, muutos ilmastonko tää
kesän meiltä häivyttää?  Vettä, vettä aina vaan
lisää maahan kosteaan sataa aivan yhtenään.

Tuuli puita huojuttaa, neulasista peittyy maa.
Syksyinen ja kolea ulkona on tunnelma.
Vilu iskee tähän akkaan, lisää työnnän puita takkaan.
Mökissä näin tarkenee, ulos ei nyt mieli tee.



















Huojuu oksat pihlajan, pihapuumme komean.
Marjatertut punertuu vaikka nyt on elokuu.
Vielä kypsyy puolukat, marjat syksyn makeat.
Runon riimit hajoaa, syksyyn mieli vajoaa.

Mökillä niemen nokassa
olen kuin rikka rokassa.
Tuli räiskyy takassa,
syksyn tunne akassa.

13.8.2016  laskettelin lorua, taisi tulla porua....

2 kommenttia:

  1. Kiva runo, syksyn tunne tässäkin akassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on syksyä akat täynnä. Mut kyllä vielä kevätkin koittaa, uskotaan näin ystäväni. Kiitos kommentista.

      Poista