Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

SINIKELLOJA



Sinikelloja poimin mä sulle,
soida kimppuni valssia vois!
Vielä hunnuksi, kuin morsiolle
valkomatarat hulmua tois.
Sinä muistathan häävalssin kerran,
käsivarsillas liidellä sain!
Enää tunteita jäänyt sen verran,
viivyt luonani hetkisen vain.

Valssi tää, hiljainen
keinunta sinikellojen
muiston rakkaan
voimaksi pakkaan,
tietä kun käyn yksinäin. 

Sidon kimppuuni kaiken sen riemun
jota kanssasi kokea sain.
Eron tuska on virta, mi vie mun
yhä kauemmaks sinusta vain.
Sinä muistathan rakkauden silloin -
ensisuudelman, kiihkon se toi.
Kaikki tuo on vain muistona illoin
unelmissaan vain elää sen voi.

Kuitenkaan sua en vois
luovuttaa millään pois
vaikka  tiedän
tuulien vievän
kumpaakin taas eteenpäin.

9.7.1993 anja



Vanhaa tarinaa...silloin joskus yritetty saada valssin poljentoon sanoiksi.

2 kommenttia:

  1. Ihania peurankelloja, ja hieno runo!<3
    Kiitos Anja, hyvää viikonloppua.<3333

    VastaaPoista