Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 3. toukokuuta 2012

MÖKILLÄ VAPUNAATTONA

Vapun aattoaamun tunnelmia:




Mikä on tää riemun ääni oksistossa yllä pääni?
Laulut peipon, laulurastaan, koivikosta kiirii vastaan
rantapolkua kun kuljen. Lämmön tunnen, silmät suljen,
nautin kevään konsertista, kyyhkyistä ja leivosista.


Joutsenperheen vanhaa pesää katsellessa viime kesää
muistan; kolme lasta joutsenten, sitten kaksi, kunnes sen
toisenkin vei kettu kai! Pennuilleen näin ruokaa sai.
Joutsenet ei viimeistään enää laske silmistään!


Törähdys, kuin ääni torven! Joutsenpari yli korven
sulaa vettä etsien lentää yli metsien.
Kotijärvellensä palaa, eikä saavu tänne salaa;
pesän uuden rakentaa, poikueensa kasvattaa.




Monta kukkaa nousee maasta, vuokkojakin rantahaasta.
Vaikka järven peittää jää, jo rantamilta hellittää.
Aurinkoista, hieman tuulee,  jäidensoiton kenties kuulee
vasta jälkeen lähdön hetken. Oispa kruunannut se retken!


2012 anja

8 kommenttia:

  1. Ihana ylistyslaulu keväälle ja kotijärvelle.
    Sinä onnellinen osaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun jäidensoitosta vain diminuendo-osan kuulin...

      Poista
  2. Anja-Regina, muistoksi hienoista hetkistä sinulle jää tämä kaunis runo.<333

    VastaaPoista
  3. tässä runossa on kevään sointu, ääni ja tuoksu. aivan ihana. riimityskin niin jouheva. Tuo Joutsenten taru niin tosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsenet on ihan tosia! Taas tulivat järvelle vaikka selkä oli jäässä edelleen.

      Poista